Ja polun päässä oli unelma

17.9.2015

Tämän päivän epistola saattaa vaikuttaa hivenen evankelistiselta, sillä ajattelin julistaa uskon, toivon, sinnikkyyden ja toiminnan ilosanomaa. Evankeliumi saa innoituksensa siitä, että olen viimein onnistunut työllistämään itseni. Yli kaksi vuotta kestänyt vesakoiden niittäminen ja polun raivaaminen on siis lopultakin vaihtumassa selkeämpään työnsarkaan. Koen työllistymisen ilosanoman vapauttavana ennen kaikkea siitä syystä, että tiedän kulkevani itse viitoittamaani polkua – kohti itse valitsemiani haasteita. Haluankin nyt jakaa muutaman ilahduttavan havainnon, joita olen työllistymiseni myötä tehnyt.

  1. Usko

Yli vuosi sitten oivalsin – aivan yllättäen – että haluan tehdä työtä työttömyyden ja työttömien parissa. En tiennyt, missä ja miten tuo tapahtuisi, mutta päätin ryhtyä raivaamaan polkuani kohti määränpäätä. Vaikka työhakemukset tuottivat kerta toisensa jälkeen vesiperän, eikä tavoittelemaani opiskelupaikkaa irronnut, yritin luoda uusia suunnitelmia päämääräni saavuttamiseksi. Vaikka työllistyminen havittelemiini työtehtäviin tuntui toivottomalta, en voinut antaa periksi. Usko omiin unelmiini antoi minulle voimia raivata vesakoita myös niinä päivinä, kun usko mol.fi –sivustoon oli mennyt. Niinpä, rakkaat kanssakulkijani, uskaltakaa unelmoida!

  1. Sinnikkyys

Kirjoitin jo viime bloggauksessani sinnikkyyden roolista työnhakijan arjessa. Sinnikkyyttä on rakentaa unelmia ja pitää niistä kiinni. Sinnikkyyttä on lähettää työhakemuksia ja vetää niistä vesiperiä. Sinnikkyyttä on raivata polkuja kohti unelmiaan, mutta joskus sinnikkyyttä on myös osata luopua unelmistaan. Oma polunraivaustyöni on pitänyt sisällään omaehtoista opiskelua, kursseja, blogikirjoittelua, työkokeilun sekä väitöskirjan tutkimussuunnitelman. Olen myös joutunut luopumaan muutamista alkuun saatetuista polun pätkistä raivatakseni tietä uuteen suuntaan. Jokainen raivaustoimenpiteeni on jalostanut näkemystäni siitä, mitä haluan työni kautta tehdä. Olen myös tullut tietoiseksi siitä, millaista työtä en halua tehdä. Niinpä työttömyysaika on lisännyt ymmärrystä itsestäni ja unelmistani. Uskon, että sinnikkyys on lamaantumisen vastakohta, sillä se pakottaa toimimaan. Niinpä, rakkaat kanssakulkijani, vaalikaa sinnikkyyttä!

  1. Toiminta

Olen työttömänä ollessani todennut useaan kertaan, että toiminta on parasta terapiaa. Toiminta voi olla kotiaskareita,  vapaaehtoistyötä, järjestötyötä, omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista – tai vaikkapa omien unelmien rakentamista. Ihanteellinen toiminta on omien arvojen mukaista sekä itseä tai omia taitoja kehittävää. Mikäli toiminta lisää omaa hyvinvointia on se ehdottomasti hyvästä. Jos toiminta lisää myös muiden hyvinvointia, ei sen merkitystä voida kiistää. Toiminnassa piilee oikeastaan koko työttömyyshyvinvoinnin salaisuus ja meidän tulisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka käytämme aikaamme työttömänä ollessamme.  (Sain kuulla, että tulin valituksi nykyiseen työhöni, koska minulla on vahva kokemus sekä vapaaehtoistyöstä että järjestötyöstä. En voinut olla hymähtämättä todetessani, että juuri työttömyys oli syynä noiden kokemusten karttumiselle.) Työttömyys ei saisi estää meitä olemasta sitä mitä haluamme olla, eikä se myöskään saisi estää meitä tavoittelemasta unelmiamme.

  1. Toivo

Säästin viimeiseksi julistukseni voimallisimman osuuden, joka todistaa, että toivoa on todellakin olemassa. Olen nimittäin aivan vastikään saanut todistaa, että työllistyminen mol.fi –sivuston kautta – ilman suhteita –  on todellakin mahdollista.

 

Koska olen työllistynyt tehtävään, jossa saan myös jatkossa painia päivittäin työttömyyden parissa, jatkan blogikirjoitteluani entiseen verkkaiseen malliin. Julkaisen mielelläni myös muiden ajatuksia työttömyydestä, joita voi lähettää yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Lopuksi vielä kysely siitä, mikä pitää työttömän järjissään.

Kysely nro 10
Työtön, mikä on sinun selviytymisesi salaisuus?

Sinnikäs – sinnikkäämpi – työtön

5.8.2015

Blogini on viettänyt hiljaiseloa, sillä olen pitänyt kesälomaa työttömyydestä. Totesin uuden vuoden bloggauksessani, ettei työttömällä ole lomakertymiä, mikä vaikeuttaa rentoutumista jopa juhlapyhinä. Niinpä kokeilin kesän ajan keventää työtahtia ja murehtia työttömyyttäni ainoastaan osa-aikaisesti. Kokeilun tulokset olivat vaihtelevat ja riippuivat selvästi sijaistoiminnan paikasta ja luonteesta. Tehokkaimmin työttömyyttä koskevat murheet unohtuivat, kun heittäydyin lasteni kanssa salamanterinpoikasten tutkimiseen sekä taivaltaessani pohjoisen hillasoilla. Voinkin lämpimästi suositella luonnon ihmeisiin tutustumista osana työ/työttömyysstressistä toipumista.

Nyt kuitenkin päivän aiheeseen

Haluan ensiksi kiittää lukijatarinasta, jonka sain viime viikolla (löytyy lukijoiden tarinoita –välilehdeltä). Kirjoittaja on kuvannut osuvasti sitä tyhjyyden ja pettymyksen tilaa, joka seuraa toteutumattomista unelmista. Itselleni tilanne on tuttu, sillä pettymyksiä on tullut vastaan sekä työ- että opiskelupaikkoja hakiessa. Lukijatarina innostikin minut käsittelemään yksityiskohtaisemmin sitä psyykkistä kuormitusta, joka syntyy toistuvien pettymysten kokemisesta. Itselleni työttömyysaika on ollut kuin tunteiden nuorallakävelyä tasapainotellessani jatkuvasti uskon ja epäuskon – tai toivon ja epätoivon – välillä. Koska työttömyyden kuormittavuudesta suuri – tai jopa suurin – osa aiheutuu juuri toistuvien pettymysten kokemisesta, pidän tärkeänä noiden kokemusten ”haltuun ottamista”, ennen kuin ne onnistuvat nakertamaan itsetunnon sahanpuruksi. Olen itse käyttänyt metodia nimeltä surkeuden syväanalyysi, joka perustuu koetun pettymyksen perusteelliseen ymmärtämiseen. Surkeuden syväanalyysi on osoittanut itselleni sen, että työttömyyden läpikäyminen edellyttää intensiivistä psyykkistä uurastusta. Olen listannut alle muutamia tekemiäni havaintoja siitä, millaista kuormitusta joudumme sietämään sekä siitä, kuinka tuota kuormitusta voisi pyrkiä vähentämään.

(lisää…)

Työttömyyden suhteettomuusteoria

20.5.2015

Työttömyys on kaikessa viheliäisyydessään varsin mielenkiintoinen ilmiö ja huomaan käyttäväni suhteettoman paljon aikaa tämän ilmiön tarkasteluun. Havaintojeni mukaan suhteettoman paljon työttömyyden kokemista saattaa kuitenkin johtaa tilaan, joka on alisteinen ns. suhteettomuusteorialle. Tällöin omaan työttömyyteen liittyvät ajatusrakennelmat pyrkivät vääristymään joko oikealle tai vasemmalle – pahimmassa tapauksessa molempiin suuntiin. Kuvaan seuraavaksi vähän tarkemmin, kuinka suhteettomuusteoria toimii.

 

  1. Näet mol.fi –sivustolla mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen ja päätät lähettää työhakemuksen. Työhakemuksen kirjoittamisprosessia varjostaa kuitenkin tieto siitä, samaista työpaikkaa havittelee suhteettoman monta muutakin pätevää työnhakijaa. Niinpä työhakemuksen sisällön tulee olla vakuuttava ja herättää välittömästi työnantajan mielenkiinto. Hakemuksen kirjoittamiseen kuluu suhteettoman paljon aikaa, energiaa ja dynaamisia adjektiiveja.
  2. Olet lähettänyt työhakemuksen sinua kiinnostavaan työpaikkaan ja odotat jonkinlaista yhteydenottoa potentiaaliselta työnantajalta. Odottavan aika tuntuu suhteettoman pitkältä ja lannistumisen tunne kasvaa eksponentiaalisen suhteettomalla nopeudella.
  3. Päätät soittaa potentiaaliselle työnantajalle ja tiedustella työnhakuprosessin etenemisaikataulua. Työnantaja ilmoittaa kohteliaasti, että paikkaan tuli niin ja niin monta ERITTÄIN pätevää hakemusta ja valinta on ERITTÄIN vaikea. Työnantaja lupaa olla sinuun yhteydessä mahdollisimman pian. Puhelun jälkeen olotila on suhteettoman epätoivoinen.
  4. Saat sähköpostitse ilmoituksen, jossa kiitetään mielenkiinnosta työpaikkaa kohtaan ja kerrotaan, ettei valinta tällä(kään) kertaa kohdistunut sinuun. Tunne on joka suuntaan suhteeton.
  5. Edellä lueteltujen vaiheiden jälkeen työnhaku tuntuu suhteettoman turhauttavalta ja omat mahdollisuutesi työpaikan saamiseen suhteettoman pieniltä. Omat taitosi muiden työnhakijoiden rinnalla ovat suhteettoman olemattomat ja sitä myöten oma ihmisarvosi kokee suhteettoman kolauksen.
  6. Tulevaisuudenkuvasi hämärtyy suhteettoman pimeäksi ja mielialasi painuu suhteettoman matalalle.
  7. Ja viimeisenä suhteettomuusteorian suurin vääristymä: Uskot, että työ on ihmisarvosi ja koko elämäsi järjellisyyden perusta. Ilman työtä olet epäonnistunut yrityksessäsi lunastaa paikkasi ihmisenä ja kansalaisena. Ilman työtä et ole mitään.

(lisää…)

Kun yksilöllisyys syrjäytti ihmisyyden

24.4.2015

Eduskuntavaalien aikaan sitä ajautuu väistämättä tarkastelemaan isänmaansa tilaa valpastunein ja kriittisin silmin. Valppauteen on syytäkin, sillä vaalien alla kansalainen joutuu keskelle sellaista poliittisen kädenväännön taistelukenttää, että pölypilven takaa on vaikea erottaa, kenen asiaa sitä oikein ollaan ajamassa. Tänä vuonna vaalipropaganda herätti minussa aiempaa suurempaa ärtymystä, mihin lienee syynä iän myötä kasvava ymmärrys kaiken suhteellisuudesta. Vaalimyllytykseen kuuluu erityisesti yhteiskunnallisten epäkohtien määritteleminen ja niiden iskostaminen kansalaisten mieliin sellaisella intensiteetillä, että ne alkavat elää omaa elämäänsä kansalaisen sielun syövereissä. Jokainen vaalipaneeli lisää painolastia kansalaisen harteilla, kun päälle kaatuvat massatyöttömyys, valtion velka, negatiivinen talouskasvu ja riehakkaat itänaapurit. Kun sitten epätoivo ja lamaannus ovat vallanneet äänestäjän mielen, voidaan tälle tarjota sopivia puoluepoliittisia pakettiratkaisuja, joita kannattamalla voidaan palauttaa usko maamme tulevaisuuteen. Ja niin kansalainen reippailee vaaliuurnan äärelle ja äänestää itselleen mielenrauhan.

(lisää…)

Väliinputoaja aktivoituu

5.3.2015

Hyödyllinen väliinputoaja on palannut jälleen – kahden kuukauden tauon jälkeen – bloginsa äärelle. Syy pitkittynyt hiljaiseloon oli osallistuminen aktivoivaan työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen nimeltään työkokeilu. Tuo paljon parjattu – orjatyöksikin tituleerattu – aktivointitoimenpide oli varsin silmiä avaava kokemus, joten ajattelin raapustaa muutaman rivin aiheeseen liittyen.

Sanottakoon heti alkuun, että työkokeiluun osallistuminen oli oma ajatukseni, sillä koin tarvetta saada jotakin kasvuani suuntaavaa ja osaamistani lisäävää tekemistä. Niinpä hakeuduin työkokeiluun yliopistolla käynnissä olevaan tutkimushankkeeseen. Myönnän, että ”työkokeilija” -nimikkeellä on negatiivinen kaiku. Se luo konnotaation ihmisestä, jonka elämänhallinta on sen verran retuperällä, että hänen täytyy kokeilla, josko hänessä on ainesta minkäänlaisen työn tekijäksi. Toisaalta työkokeilu tarjoaa mahdollisuuden kokeilla jotakin aivan uutta alaa (mistä oli omalla kohdallani kysymys), jolloin termiä voidaan pitää melko osuvana.  Oli miten oli, työkokeilijan leima otsassani pelkäsin saavani osakseni vähättelevää kohtelua ja osaamistani aliarvioivia työtehtäviä. Onneksi olin kuitenkin väärässä. Vaikka muutama päivä kuluikin papereita skannatessa, sain pääasiassa mielekkäitä ja vastuullisia tehtäviä. Konkreettisen tekemisen lisäksi työkokeilu tarjosi mahdollisuuden arvioida omaa ammatillista osaamistani sekä sitä, missä osaamiselleni olisi käyttöä. Lopputulema oli, että totesin osaavani vaikka mitä. Mitä tulee käyttötarkoitukseen: se minun on luotava itse.

(lisää…)

Systeemin passivoimat joutilaat

11.1.2015

Viime bloggauksessani nyrjähdin hivenen itsesäälin katkuiseen tilitykseen, mutta nyt on aika ottaa elämän ohjat omiin käsiin ja alkaa suunnata kasvuaan. Uusi vuosi ja uudet oivallukset – se olkoon tämän vuoden mottoni. Aina ei kuitenkaan ole helppo löytää uusia näkökulmia, varsinkaan positiivisia sellaisia. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että meillä ihmisillä on tapana ryhtyä tamppaamaan samoja tuttuja polkuja. Myös ajatukset alkavat helposti muodostaa kytkentöjä, jotka melko lyhytaikaisenkin vahvistamisen jälkeen alkavat muistuttaa  perinteisen tyylin hiihtolatua: syvään uurrettu, selkeä ja suora reitti, jolta ei ole tarvetta poiketa. Uskon, että erityisesti meillä työttömillä on kilometritolkulla tiiviiksi tampattua latu-uraa. Suksen pohjat on voideltu turhautumisen ja syyllisyyden tunteilla, ja hiihto negatiivisuuden kehällä luistaa vähän liiankin hyvin.

Mutta nytpä Hyödyllinen Väliinputoaja heittelee hiekkaa laduille.

Muutama päivä sitten eräs tuttavani kehotti vilkaisemaan koulu –sanan etymologisia juuria, jotka ulottuvat ruotsin ja latinan kautta Kreikkaan. Antiikin Kreikassa skhole-sanan yksi merkitys oli joutilaisuus, mikä kertoi toisaalta siitä, että ainoastaan ”vapailla” ihmisillä oli aikaa käydä koulua. Toisaalta joutilaisuuteen suhtauduttiin mahdollisuutena, sillä luovuus ja oivallukset tarvitsevat syntyäkseen sekä aikaa että irtiottoa arjen rutiineista. Niinpä – arvoisat kanssatyöttömät – voimme melko nopeasti tehdä päätelmän, jonka mukaan juuri me olisimme Antiikin Kreikassa olleet niitä etuoikeutettuja kansalaisia, joihin kaikkien työn orjuuttamien kateus kohdistui. Me olemme niitä, joilla on mahdollisuus suunnata ajankäyttömme itseämme kiinnostaviin asioihin. Juuri meillä on aikaa syventyä ongelmiin, jotka kaipaavat ratkaisua. Juuri meillä on aikaa pysähtyä katsomaan ympärillemme ja havaita vallitsevia epäkohtia. Juuri meillä on aikaa taluttaa vanhus turvallisesti kadun yli.

Miksi emme sitten tunne itseämme etuoikeutetuiksi kansalaisiksi?

(lisää…)

Työttömän lomakertymät: 0 päivää

31.12.2014

Pitkät juhlapyhät ovat työssäkäyville odotettua aikaa, sillä ne tarjoavat hetken irtaantumisen työvelvollisuuksista ja arjen kiireistä. Tänä jouluna pysähdyin tutkiskelemaan, mitä loma-aika merkitsee itselleni ja totesin työttömyyden iskeneen kyntensä ilonpitooni. Tulin huomanneeksi, ettei työttömyydestä voi ottaa vapaata, sillä velvollisuus löytää työtä kulkee mukana niin pyhänä kuin arkena. Kun muut ympärilläni nauttivat ansaitusta lomasta, kasvaa sisälläni syyllisyys ansaitsemattomasta ilakoinnista. Ja kun vielä joulun pyhinä on tarjolla entistä lohduttomampi kattaus avoimia työpaikkoja, huomasin turhautumiseni lähentelevän jopa epätoivoa. Kun päästään joulun pyhistä, ovat vielä edessä vuoden vaihteen juhlallisuudet. Työttömyys tuntuu kiteyttävän menneen vuoden saavutukset yhdeksi suureksi pettymykseksi. Uuden vuoden vastaanottaminen puolestaan herättää pelkoa siitä, ettei mikään tule muuttumaan tulevanakaan vuonna. Perinteet velvoittavat kuitenkin toiveikkuuteen, joten on ryhdyttävä luomaan uuden vuoden lupauksia. Yksi lupaa aloittaa herkkulakon, toinen käynnistää tipattoman tammikuun ja kolmas päättää ryhtyä kuntoilemaan. Itse haluaisin luvata löytäväni työpaikan, mutta tuo asia ei vain tunnu olevan omissa käsissäni. Lupauksen tulee olla sellainen, että se on varmasti toteuttavissa. Haluaisin myös luvata sellaisia tekoja, että voisin viettää ensi joulun rentoutunein mielin ja tyytyväisenä kuluneen vuoden saavutuksiin – riippumatta siitä, olenko tuolloin työelämässä vai työtön. Päädyin lopulta neljään lupaukseen, jotka ovat seuraavat:

  1. Lupaan olla menettämättä toivoani työllistymiseen
  2. Lupaan lisätä sekä osaamistani että ammattitaitoani
  3. Lupaan olla hyödyksi mahdollisimman monella tavalla
  4. Lupaan säilyttää työkykyni

Oikeastaan olen aika tyytyväinen lupauksiini. Ne ovat sopivan väljiä ja jättävät tilaa luovuudelle. Parasta niissä on kuitenkin se, että huolellisesti toteutettuna ne työllistävät minut koko vuodeksi!

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin kiteytyköön vuoden 2015 aloitus.

Onnistuneita lupauksia ja tyytyväisyyteen johtavaa vuotta kaikille!

Kuuden kuukauden työkyky

17.12.2014

On myös hetkiä, jolloin hyödyllinen väliinputoaja tuntee epätoivoa ja lamaannusta. Juuri tänään on sellainen päivä. Avoimia työpaikkoja ei vain tunnu olevan tarjolla, eikä oma osaaminen tunnu sopivan työnantajien hakukriteereihin. Suurimman pelon synnyttää ajatus siitä, ettei tilanne muutu koskaan. Viime aikoina olen törmännyt karmeisiin tilastotietoihin, joiden mukaan vähintään puoli vuotta työttömänä olleista ainoastaan puolet työllistyy enää uudelleen. Mistä tämä johtuu?

Selitys nro 1: Suomalainen työttömyyspolitiikka turvaa työttömän toimeentulon, mutta ei hänen työkykyään

Väitän, että jos kuka tahansa meistä jää puoleksi vuodeksi katselemaan kotinsa nurkkia ja pohtimaan toimettomuuttaan, tapahtuu hänessä lamaantumista. Ennemmin tai myöhemmin työtön alkaa pohtia, onko hänestä oikeastaan hyötyä kenellekään, tarvitaanko hänen työpanostaan mihinkään tai osaako hän itse asiassa yhtään mitään. Mikäli viettää vähintään puoli vuotta harjoittamatta omaa ammattitaitoaan, ruostuu ammattitaidon lisäksi myös itsetunto. Heikko itsetunto puolestaan aiheuttaa epäilyksiä siitä, onko kykenevä hakemaan tai hoitamaan koulutustaan vastaavia työtehtäviä, minkä jälkeen yksi jos toinenkin saattaa luopua työnhakuprosessista ja hyväksyä kohtalonsa pitkäaikaistyöttömänä.

Selitys nro 2: Suomalainen työttömyyspolitiikka turvaa työttömän toimeentulon, mutta ei hänen markkina-arvoaan

Suomessa on kokeiltu erilaisia keinoja saattaa pitkäaikaistyöttömät työnteon pariin. Yksi keinoista on työttömän hinnan alentaminen. Pitkäaikaistyöttömän palkkaamiseen onkin tarjolla eritasoisia palkkatukia, joiden myötä työnantajalle jää palkkaamisesta tuskin mitään kuluja maksettavaksi. Tämänkin järjestelmän takana on varmasti hyvä ajatus, ja se on jopa saattanut lisätä pitkäaikaistyöttömien palkkaamista. Samalla se kuitenkin rakentaa mielikuvaa työttömästä, jonka työkyky on niin merkittävästi alentunut, ettei hänen palkkaamisensa saa aiheuttaa työnantajalle kustannuksia. Juuri tämän mielikuvan takia yksi jos toinen työnantaja saattaa luopua ajatuksesta palkata pitkäaikaistyötön, sillä usein työnantaja haluaa ennen kaikkea hyvän työntekijän, vaikka se vähän maksaisikin.

Työttömyyden hoidon keskiössä tulisi mielestäni olla työttömän aktivoiminen ja hänen markkina-arvonsa säilyttäminen – ja jopa nostaminen. Haluaisinkin seuraavaksi selvittää kaksi asiaa:

1. Mihin on valmis taipumaan suomalainen työttömyyspolitiikka?

2. Mihin on valmis taipumaan suomalainen työtön?

Kysely nro 8
Riittääkö kuusi työtöntä kuukautta "tuhoamaan" työkyvyn?

Itsenäisyyspäivän inspiroima väliinputoaja

7.12.2014

Itsenäisyyspäivän aikaan sitä aina pysähtyy ajattelemaan, kuinka hienoa on asua Suomen kaltaisessa demokraattisessa ja jopa melko edistyksellisessä maassa. Itsenäisyyspäivän puheet – ja erityisesti linnan juhlissa haastatellut sotaveteraanit -kirvoittavat joka vuosi mieleeni kuvan nuoresta suomalaismiehestä, joka pakkaa ruisleivän reppuunsa ja astuu rintamalle puolustamaan isänmaataan. Hän on rohkea tietäessään, että taistelee Suomen tulevaisuuden puolesta. Tuohon samaan kiiltokuvamaiseen kuvaan sulautuu myös suomalaisen sisun käsite. Ilman tuota rohkeutta ja sisua emme olisi nyt tässä.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 lopussa kaikista 15 vuotta täyttäneistä jopa 69 % oli suorittanut jonkin peruskoulutuksen jälkeisen tutkinnon. Kansainvälinen yliopistoverkosto Universitas 21 päätyi vuonna 2013 tekemässään selvityksessä siihen, että Suomen korkeakoulutusjärjestelmä on maailman kuudenneksi parasta. Meriittiin on vaikuttanut mm. se, että meillä on asukaslukuun nähden eniten tutkijoita ja kolmanneksi eniten julkaistuja tutkimusartikkeleita. Lähes sata itsenäisyyden ja rauhan vuotta ovat mahdollistaneet sen, että Suomi on voinut edetä monien muiden länsimaiden joukossa kohti kouluttautumisen ja ”sivistyksen” kärkikastia. Tätä edistyskulkua on kuitenkin seurannut tilanne, joka tuntuu itsestä jopa käsittämättömältä: meillä on maailmanlaajuisesti tunnustettu koulutusjärjestelmä, tonnikaupalla teoriaa ja 50 000 akateemista työtöntä. Suomen edistys on perustunut pitkälti päätökseen panostaa koulutukseen sekä rohkeuteen toteuttaa tuota päätöstä edistäviä toimenpiteitä. Sivistyksen ja koulutuksen rakennustyö on vaatinut taloudellisia sijoituksia ja toisaalta sitä kuuluisaa suomalaista sisua, ja se onkin tuottanut tulosta monin tavoin. Viime vuosikymmeninä edistystä suuntaava katse on kuitenkin kohdistettu pääasiassa bruttokansantuotteeseen, jolloin sekä päätökset että toimenpiteet on suunnattu BKT:n kasvattamiseen. Kuuluisa suomalainen rohkeus näyttäytyy yritysten massairtisanomisina ja sisua osoittavat puolestaan loputtomat BKT:n kasvattamiseen tähtäävä uudistukset (mm. vuosikausia valmisteltu sote-uudistus).

(lisää…)

Työtön ≠ Hyödytön

29.11.2014

Eräs tuttavani tiedusteli minulta, mitä ”Hyödyllinen väliinputoaja” oikein tarkoittaa, mitä tarkoitan hyödyllisyydellä ja mihin tämä hyöty oikein kohdistuu? Mahdollisesti blogin nimi on herättänyt samankaltaisia kysymyksiä myös muissa lukijoissa, joten ajattelin tänään hiljentyä hyödyllisyyden olemuksen äärelle.

”Hyödyllinen väliinputoaja” yllätti minut eräänä tavanomaisena päivänä pohtiessani omaa suhdettani työttömyyteen. Jo pidemmän aikaa elämässäni oli vallinnut ristiriita, joka syntyy jatkuvasta kiireestä saada jotakin aikaan ja samanaikaisesta huonosta omatunnosta, jonka aiheuttaa työttömyyden leima otsassa. Lapsuudessa iskostetut käsitykset eivät jätä helpolla rauhaan; minut on kasvatettu tekemään työtä ja palvelemaan isänmaata, joten verotuloja kerryttävä palkkatyö tuntui olevan ainoa mahdollisuus täyttää tehtäväni yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä. Eikä mikään määrä vapaaehtoistyötä tuntunut helpottavan tuota hyödyttömyyden kokemusta. Ja niin minä tuona tavanomaisena päivänä pysähdyin tarkastelemaan tätä ristiriitaa (ties kuinka monetta kertaa), ja silloin – aivan yllättäen – hyödyllinen väliinputoaja astui esiin kaikessa kirkkaudessaan julistaen vapautuksen ilosanomaa: Se, mitä teet, ON merkityksellistä ja hyödyllistä. Aluksi minun oli vaikea uskoa korviani, mutta ääni ei jättänyt rauhaan vaan muutti täysin käsitykseni hyödyllisyydestä.

(lisää…)