Työtön ≠ Hyödytön

29.11.2014

Eräs tuttavani tiedusteli minulta, mitä ”Hyödyllinen väliinputoaja” oikein tarkoittaa, mitä tarkoitan hyödyllisyydellä ja mihin tämä hyöty oikein kohdistuu? Mahdollisesti blogin nimi on herättänyt samankaltaisia kysymyksiä myös muissa lukijoissa, joten ajattelin tänään hiljentyä hyödyllisyyden olemuksen äärelle.

”Hyödyllinen väliinputoaja” yllätti minut eräänä tavanomaisena päivänä pohtiessani omaa suhdettani työttömyyteen. Jo pidemmän aikaa elämässäni oli vallinnut ristiriita, joka syntyy jatkuvasta kiireestä saada jotakin aikaan ja samanaikaisesta huonosta omatunnosta, jonka aiheuttaa työttömyyden leima otsassa. Lapsuudessa iskostetut käsitykset eivät jätä helpolla rauhaan; minut on kasvatettu tekemään työtä ja palvelemaan isänmaata, joten verotuloja kerryttävä palkkatyö tuntui olevan ainoa mahdollisuus täyttää tehtäväni yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä. Eikä mikään määrä vapaaehtoistyötä tuntunut helpottavan tuota hyödyttömyyden kokemusta. Ja niin minä tuona tavanomaisena päivänä pysähdyin tarkastelemaan tätä ristiriitaa (ties kuinka monetta kertaa), ja silloin – aivan yllättäen – hyödyllinen väliinputoaja astui esiin kaikessa kirkkaudessaan julistaen vapautuksen ilosanomaa: Se, mitä teet, ON merkityksellistä ja hyödyllistä. Aluksi minun oli vaikea uskoa korviani, mutta ääni ei jättänyt rauhaan vaan muutti täysin käsitykseni hyödyllisyydestä.

Read More

Kelottumisen ennaltaehkäisy – osa 3: kasvun suuntaaminen

14.11.2014

Nyt, rakkaat lukijat, olemme päässeet kelottumisen ennaltaehkäisyn kolmanteen ja viimeiseen vaiheeseen, joka kokoaa yhteen aiempien työvaiheiden saavutukset. Kyseessä on kasvun suuntaaminen. Kuten puut suuntaavat kasvunsa ylöspäin, tulisi meidän ihmistenkin pyrkiä suuntaamaan oma kasvumme kohti optimaalista mittaansa. Tehtävä ei missään nimessä ole helppo, ja katovuodet kohtaavat niin työttömiä kuin työssä käyviä jättäen jälkensä vuosikasvuun. Ihailen puun juurakkoa, joka ei kovin helpolla näivety; joka kevät se puskee sinnikkäästi lehtensä kohti valoa ja kasvunsa kohti korkeuksia. Näin tulisi olla myös meidän ihmisten laita. Työttömyysaikaa voitaisiin oikeastaan verrata katovuoteen (vähintäänkin se aiheuttaa katoa pankkitilillä), mutta meidän tulisi kyetä minimoimaan sen vaikutukset omaan vuosikasvuumme. Työttömyysaikana hankittu vuosikasvu edellyttää hyvää itsetuntemusta, jonka avulla tunnistaa omat unelmansa, päättäväisyyttä, jonka voimalla kulkea kohti omia unelmia sekä luovuutta, jonka avulla löytää polkuja kohti omia tavoitteita. Nämä kaikki ovat muuten ominaisuuksia, joita missä tahansa ammatissa arvostettaisiin.

Omaa vuosikasvuani heikensi voimakkaimmin häpeän risukko. Se tukahdutti juurakkoani niin, etten enää muistanutkaan olevani kykenevä johonkin. Myös kasvava pelko siitä, etten koskaan tule löytämään omaa ”elämäntehtävääni”, aiheutti valtavan määrän ahdistusta ja valvottuja öitä. Vasta raivattuani häpeän ja pelon risukot pystyin kääntämään katseeni kohti juurakkoa ja yllätyin näkemästäni: juurakkohan on täynnä potentiaalia, josta ponnistaa kohti kasvua. Minulla on edelleen unelmia, joita haluan toteuttaa, vahvuuksia, joita haluan käyttää sekä arvoja, joita haluan elää todeksi. Miksi antaisin työttömyyden olla esteenä ?

Read More

Kelottumisen ennaltaehkäisy – osa 2: juurakon vahvistaminen

7.11.2014

Vihdoinkin, rakkaat työttömät lajitoverini, minulla on mahdollisuus tarjota työttömyyteen myös valoisampi näkökulma. Tarkoitukseni on nimittäin pohtia juurakon vahvistamista, mikä on mielestäni työttömän päivärytmiin mainiosti soveltuvaa puuhaa. Kasvien maailmassa juurakko huolehtii ravinteiden saannista ohjaten koko kasvuprosessia. Ihmisen juurakkoa edustavat puolestaan ne arvot, kiinnostuksen kohteet, tavoitteet ja unelmat, joiden varaan perustuu koko elämisen mielekkyys. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi aika ajoin pysähtyä tarkastelemaan juurakkonsa kuntoa ja arvioida rehellisesti sitä, täyttyykö elämä juurakkoa ravitsevista asioista. Valitettavasti yhteiskunnassamme vallitseva suorittamisen, tehokkuuden ja taloudellisen kasvun eetos ei tarjoa paljoakaan mahdollisuuksia tai aikaa juurakon tarkasteluun. Erityisesti työssä käyvien lajien elämää tuntuvat ohjailevan kasvavat tulostavoitteet ja tiukkenevat aikataulut, jolloin työn ulkopuolinen elämä keskittyy lähinnä työpäivästä selviytymiseen.

Paradoksaalista tässä kaikessa on, että me työttömät vietämme yöttömiä öitä murehtien, miksi emme pääse hyppäämään oravanpyörän kyytiin. Työssä käyvät puolestaan viettävät unettomia öitä murehtien, miten oravanpyörästä pääsisi hyppäämään ehjin nahoin ulos. Uutisoinnissa tämä paradoksi näyttäytyy tutkimustuloksina, joiden mukaan työttömiä piinaa psyykkisen hyvinvoinnin rapautuminen, ja samaan aikaan joka neljäs työssä käyvä kärsii työuupumuksesta. Päätelmä näyttäisi olevan, että olet sitten onnekkaasti työelämässä tai onnettomasti työtön, uhkaa sinua juurakon näivettyminen. On kuitenkin nähtävissä eroavaisuuksia siinä, kuinka näivettyminen näillä kahdella lajilla tapahtuu. Työssäkäyviin kohdistuva ulkopuolinen vääntö kampeaa juurakon sijoiltaan eikä anna sille tilaa juurtua. Työttömät puolestaan jättävät oman juurakkonsa ravitsematta antamalla pajukkojen (kts. Edellinen kirjoitus) tukahduttaa kasvualustaa. Jos jätämme metaforat, uskaltaisin väittää, että me työttömät jätämme lahjamme hyödyntämättä ja unelmamme toteuttamatta murehtiessamme, miksi oravanpyörän pyörittäjät eivät kelpuuta meitä kyytiin.

Read More