Työttömän lomakertymät: 0 päivää

31.12.2014

Pitkät juhlapyhät ovat työssäkäyville odotettua aikaa, sillä ne tarjoavat hetken irtaantumisen työvelvollisuuksista ja arjen kiireistä. Tänä jouluna pysähdyin tutkiskelemaan, mitä loma-aika merkitsee itselleni ja totesin työttömyyden iskeneen kyntensä ilonpitooni. Tulin huomanneeksi, ettei työttömyydestä voi ottaa vapaata, sillä velvollisuus löytää työtä kulkee mukana niin pyhänä kuin arkena. Kun muut ympärilläni nauttivat ansaitusta lomasta, kasvaa sisälläni syyllisyys ansaitsemattomasta ilakoinnista. Ja kun vielä joulun pyhinä on tarjolla entistä lohduttomampi kattaus avoimia työpaikkoja, huomasin turhautumiseni lähentelevän jopa epätoivoa. Kun päästään joulun pyhistä, ovat vielä edessä vuoden vaihteen juhlallisuudet. Työttömyys tuntuu kiteyttävän menneen vuoden saavutukset yhdeksi suureksi pettymykseksi. Uuden vuoden vastaanottaminen puolestaan herättää pelkoa siitä, ettei mikään tule muuttumaan tulevanakaan vuonna. Perinteet velvoittavat kuitenkin toiveikkuuteen, joten on ryhdyttävä luomaan uuden vuoden lupauksia. Yksi lupaa aloittaa herkkulakon, toinen käynnistää tipattoman tammikuun ja kolmas päättää ryhtyä kuntoilemaan. Itse haluaisin luvata löytäväni työpaikan, mutta tuo asia ei vain tunnu olevan omissa käsissäni. Lupauksen tulee olla sellainen, että se on varmasti toteuttavissa. Haluaisin myös luvata sellaisia tekoja, että voisin viettää ensi joulun rentoutunein mielin ja tyytyväisenä kuluneen vuoden saavutuksiin – riippumatta siitä, olenko tuolloin työelämässä vai työtön. Päädyin lopulta neljään lupaukseen, jotka ovat seuraavat:

  1. Lupaan olla menettämättä toivoani työllistymiseen
  2. Lupaan lisätä sekä osaamistani että ammattitaitoani
  3. Lupaan olla hyödyksi mahdollisimman monella tavalla
  4. Lupaan säilyttää työkykyni

Oikeastaan olen aika tyytyväinen lupauksiini. Ne ovat sopivan väljiä ja jättävät tilaa luovuudelle. Parasta niissä on kuitenkin se, että huolellisesti toteutettuna ne työllistävät minut koko vuodeksi!

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin kiteytyköön vuoden 2015 aloitus.

Onnistuneita lupauksia ja tyytyväisyyteen johtavaa vuotta kaikille!

Kuuden kuukauden työkyky

17.12.2014

On myös hetkiä, jolloin hyödyllinen väliinputoaja tuntee epätoivoa ja lamaannusta. Juuri tänään on sellainen päivä. Avoimia työpaikkoja ei vain tunnu olevan tarjolla, eikä oma osaaminen tunnu sopivan työnantajien hakukriteereihin. Suurimman pelon synnyttää ajatus siitä, ettei tilanne muutu koskaan. Viime aikoina olen törmännyt karmeisiin tilastotietoihin, joiden mukaan vähintään puoli vuotta työttömänä olleista ainoastaan puolet työllistyy enää uudelleen. Mistä tämä johtuu?

Selitys nro 1: Suomalainen työttömyyspolitiikka turvaa työttömän toimeentulon, mutta ei hänen työkykyään

Väitän, että jos kuka tahansa meistä jää puoleksi vuodeksi katselemaan kotinsa nurkkia ja pohtimaan toimettomuuttaan, tapahtuu hänessä lamaantumista. Ennemmin tai myöhemmin työtön alkaa pohtia, onko hänestä oikeastaan hyötyä kenellekään, tarvitaanko hänen työpanostaan mihinkään tai osaako hän itse asiassa yhtään mitään. Mikäli viettää vähintään puoli vuotta harjoittamatta omaa ammattitaitoaan, ruostuu ammattitaidon lisäksi myös itsetunto. Heikko itsetunto puolestaan aiheuttaa epäilyksiä siitä, onko kykenevä hakemaan tai hoitamaan koulutustaan vastaavia työtehtäviä, minkä jälkeen yksi jos toinenkin saattaa luopua työnhakuprosessista ja hyväksyä kohtalonsa pitkäaikaistyöttömänä.

Selitys nro 2: Suomalainen työttömyyspolitiikka turvaa työttömän toimeentulon, mutta ei hänen markkina-arvoaan

Suomessa on kokeiltu erilaisia keinoja saattaa pitkäaikaistyöttömät työnteon pariin. Yksi keinoista on työttömän hinnan alentaminen. Pitkäaikaistyöttömän palkkaamiseen onkin tarjolla eritasoisia palkkatukia, joiden myötä työnantajalle jää palkkaamisesta tuskin mitään kuluja maksettavaksi. Tämänkin järjestelmän takana on varmasti hyvä ajatus, ja se on jopa saattanut lisätä pitkäaikaistyöttömien palkkaamista. Samalla se kuitenkin rakentaa mielikuvaa työttömästä, jonka työkyky on niin merkittävästi alentunut, ettei hänen palkkaamisensa saa aiheuttaa työnantajalle kustannuksia. Juuri tämän mielikuvan takia yksi jos toinen työnantaja saattaa luopua ajatuksesta palkata pitkäaikaistyötön, sillä usein työnantaja haluaa ennen kaikkea hyvän työntekijän, vaikka se vähän maksaisikin.

Työttömyyden hoidon keskiössä tulisi mielestäni olla työttömän aktivoiminen ja hänen markkina-arvonsa säilyttäminen – ja jopa nostaminen. Haluaisinkin seuraavaksi selvittää kaksi asiaa:

1. Mihin on valmis taipumaan suomalainen työttömyyspolitiikka?

2. Mihin on valmis taipumaan suomalainen työtön?

Kysely nro 8
Riittääkö kuusi työtöntä kuukautta "tuhoamaan" työkyvyn?

Itsenäisyyspäivän inspiroima väliinputoaja

7.12.2014

Itsenäisyyspäivän aikaan sitä aina pysähtyy ajattelemaan, kuinka hienoa on asua Suomen kaltaisessa demokraattisessa ja jopa melko edistyksellisessä maassa. Itsenäisyyspäivän puheet – ja erityisesti linnan juhlissa haastatellut sotaveteraanit -kirvoittavat joka vuosi mieleeni kuvan nuoresta suomalaismiehestä, joka pakkaa ruisleivän reppuunsa ja astuu rintamalle puolustamaan isänmaataan. Hän on rohkea tietäessään, että taistelee Suomen tulevaisuuden puolesta. Tuohon samaan kiiltokuvamaiseen kuvaan sulautuu myös suomalaisen sisun käsite. Ilman tuota rohkeutta ja sisua emme olisi nyt tässä.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 lopussa kaikista 15 vuotta täyttäneistä jopa 69 % oli suorittanut jonkin peruskoulutuksen jälkeisen tutkinnon. Kansainvälinen yliopistoverkosto Universitas 21 päätyi vuonna 2013 tekemässään selvityksessä siihen, että Suomen korkeakoulutusjärjestelmä on maailman kuudenneksi parasta. Meriittiin on vaikuttanut mm. se, että meillä on asukaslukuun nähden eniten tutkijoita ja kolmanneksi eniten julkaistuja tutkimusartikkeleita. Lähes sata itsenäisyyden ja rauhan vuotta ovat mahdollistaneet sen, että Suomi on voinut edetä monien muiden länsimaiden joukossa kohti kouluttautumisen ja ”sivistyksen” kärkikastia. Tätä edistyskulkua on kuitenkin seurannut tilanne, joka tuntuu itsestä jopa käsittämättömältä: meillä on maailmanlaajuisesti tunnustettu koulutusjärjestelmä, tonnikaupalla teoriaa ja 50 000 akateemista työtöntä. Suomen edistys on perustunut pitkälti päätökseen panostaa koulutukseen sekä rohkeuteen toteuttaa tuota päätöstä edistäviä toimenpiteitä. Sivistyksen ja koulutuksen rakennustyö on vaatinut taloudellisia sijoituksia ja toisaalta sitä kuuluisaa suomalaista sisua, ja se onkin tuottanut tulosta monin tavoin. Viime vuosikymmeninä edistystä suuntaava katse on kuitenkin kohdistettu pääasiassa bruttokansantuotteeseen, jolloin sekä päätökset että toimenpiteet on suunnattu BKT:n kasvattamiseen. Kuuluisa suomalainen rohkeus näyttäytyy yritysten massairtisanomisina ja sisua osoittavat puolestaan loputtomat BKT:n kasvattamiseen tähtäävä uudistukset (mm. vuosikausia valmisteltu sote-uudistus).

Read More