Kun yksilöllisyys syrjäytti ihmisyyden

24.4.2015

Eduskuntavaalien aikaan sitä ajautuu väistämättä tarkastelemaan isänmaansa tilaa valpastunein ja kriittisin silmin. Valppauteen on syytäkin, sillä vaalien alla kansalainen joutuu keskelle sellaista poliittisen kädenväännön taistelukenttää, että pölypilven takaa on vaikea erottaa, kenen asiaa sitä oikein ollaan ajamassa. Tänä vuonna vaalipropaganda herätti minussa aiempaa suurempaa ärtymystä, mihin lienee syynä iän myötä kasvava ymmärrys kaiken suhteellisuudesta. Vaalimyllytykseen kuuluu erityisesti yhteiskunnallisten epäkohtien määritteleminen ja niiden iskostaminen kansalaisten mieliin sellaisella intensiteetillä, että ne alkavat elää omaa elämäänsä kansalaisen sielun syövereissä. Jokainen vaalipaneeli lisää painolastia kansalaisen harteilla, kun päälle kaatuvat massatyöttömyys, valtion velka, negatiivinen talouskasvu ja riehakkaat itänaapurit. Kun sitten epätoivo ja lamaannus ovat vallanneet äänestäjän mielen, voidaan tälle tarjota sopivia puoluepoliittisia pakettiratkaisuja, joita kannattamalla voidaan palauttaa usko maamme tulevaisuuteen. Ja niin kansalainen reippailee vaaliuurnan äärelle ja äänestää itselleen mielenrauhan.

Read More