Sinnikäs – sinnikkäämpi – työtön

5.8.2015

Blogini on viettänyt hiljaiseloa, sillä olen pitänyt kesälomaa työttömyydestä. Totesin uuden vuoden bloggauksessani, ettei työttömällä ole lomakertymiä, mikä vaikeuttaa rentoutumista jopa juhlapyhinä. Niinpä kokeilin kesän ajan keventää työtahtia ja murehtia työttömyyttäni ainoastaan osa-aikaisesti. Kokeilun tulokset olivat vaihtelevat ja riippuivat selvästi sijaistoiminnan paikasta ja luonteesta. Tehokkaimmin työttömyyttä koskevat murheet unohtuivat, kun heittäydyin lasteni kanssa salamanterinpoikasten tutkimiseen sekä taivaltaessani pohjoisen hillasoilla. Voinkin lämpimästi suositella luonnon ihmeisiin tutustumista osana työ/työttömyysstressistä toipumista.

Nyt kuitenkin päivän aiheeseen

Haluan ensiksi kiittää lukijatarinasta, jonka sain viime viikolla (löytyy lukijoiden tarinoita –välilehdeltä). Kirjoittaja on kuvannut osuvasti sitä tyhjyyden ja pettymyksen tilaa, joka seuraa toteutumattomista unelmista. Itselleni tilanne on tuttu, sillä pettymyksiä on tullut vastaan sekä työ- että opiskelupaikkoja hakiessa. Lukijatarina innostikin minut käsittelemään yksityiskohtaisemmin sitä psyykkistä kuormitusta, joka syntyy toistuvien pettymysten kokemisesta. Itselleni työttömyysaika on ollut kuin tunteiden nuorallakävelyä tasapainotellessani jatkuvasti uskon ja epäuskon – tai toivon ja epätoivon – välillä. Koska työttömyyden kuormittavuudesta suuri – tai jopa suurin – osa aiheutuu juuri toistuvien pettymysten kokemisesta, pidän tärkeänä noiden kokemusten ”haltuun ottamista”, ennen kuin ne onnistuvat nakertamaan itsetunnon sahanpuruksi. Olen itse käyttänyt metodia nimeltä surkeuden syväanalyysi, joka perustuu koetun pettymyksen perusteelliseen ymmärtämiseen. Surkeuden syväanalyysi on osoittanut itselleni sen, että työttömyyden läpikäyminen edellyttää intensiivistä psyykkistä uurastusta. Olen listannut alle muutamia tekemiäni havaintoja siitä, millaista kuormitusta joudumme sietämään sekä siitä, kuinka tuota kuormitusta voisi pyrkiä vähentämään.

Read More