Ja polun päässä oli unelma

17.9.2015

Tämän päivän epistola saattaa vaikuttaa hivenen evankelistiselta, sillä ajattelin julistaa uskon, toivon, sinnikkyyden ja toiminnan ilosanomaa. Evankeliumi saa innoituksensa siitä, että olen viimein onnistunut työllistämään itseni. Yli kaksi vuotta kestänyt vesakoiden niittäminen ja polun raivaaminen on siis lopultakin vaihtumassa selkeämpään työnsarkaan. Koen työllistymisen ilosanoman vapauttavana ennen kaikkea siitä syystä, että tiedän kulkevani itse viitoittamaani polkua – kohti itse valitsemiani haasteita. Haluankin nyt jakaa muutaman ilahduttavan havainnon, joita olen työllistymiseni myötä tehnyt.

  1. Usko

Yli vuosi sitten oivalsin – aivan yllättäen – että haluan tehdä työtä työttömyyden ja työttömien parissa. En tiennyt, missä ja miten tuo tapahtuisi, mutta päätin ryhtyä raivaamaan polkuani kohti määränpäätä. Vaikka työhakemukset tuottivat kerta toisensa jälkeen vesiperän, eikä tavoittelemaani opiskelupaikkaa irronnut, yritin luoda uusia suunnitelmia päämääräni saavuttamiseksi. Vaikka työllistyminen havittelemiini työtehtäviin tuntui toivottomalta, en voinut antaa periksi. Usko omiin unelmiini antoi minulle voimia raivata vesakoita myös niinä päivinä, kun usko mol.fi –sivustoon oli mennyt. Niinpä, rakkaat kanssakulkijani, uskaltakaa unelmoida!

  1. Sinnikkyys

Kirjoitin jo viime bloggauksessani sinnikkyyden roolista työnhakijan arjessa. Sinnikkyyttä on rakentaa unelmia ja pitää niistä kiinni. Sinnikkyyttä on lähettää työhakemuksia ja vetää niistä vesiperiä. Sinnikkyyttä on raivata polkuja kohti unelmiaan, mutta joskus sinnikkyyttä on myös osata luopua unelmistaan. Oma polunraivaustyöni on pitänyt sisällään omaehtoista opiskelua, kursseja, blogikirjoittelua, työkokeilun sekä väitöskirjan tutkimussuunnitelman. Olen myös joutunut luopumaan muutamista alkuun saatetuista polun pätkistä raivatakseni tietä uuteen suuntaan. Jokainen raivaustoimenpiteeni on jalostanut näkemystäni siitä, mitä haluan työni kautta tehdä. Olen myös tullut tietoiseksi siitä, millaista työtä en halua tehdä. Niinpä työttömyysaika on lisännyt ymmärrystä itsestäni ja unelmistani. Uskon, että sinnikkyys on lamaantumisen vastakohta, sillä se pakottaa toimimaan. Niinpä, rakkaat kanssakulkijani, vaalikaa sinnikkyyttä!

  1. Toiminta

Olen työttömänä ollessani todennut useaan kertaan, että toiminta on parasta terapiaa. Toiminta voi olla kotiaskareita,  vapaaehtoistyötä, järjestötyötä, omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista – tai vaikkapa omien unelmien rakentamista. Ihanteellinen toiminta on omien arvojen mukaista sekä itseä tai omia taitoja kehittävää. Mikäli toiminta lisää omaa hyvinvointia on se ehdottomasti hyvästä. Jos toiminta lisää myös muiden hyvinvointia, ei sen merkitystä voida kiistää. Toiminnassa piilee oikeastaan koko työttömyyshyvinvoinnin salaisuus ja meidän tulisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka käytämme aikaamme työttömänä ollessamme.  (Sain kuulla, että tulin valituksi nykyiseen työhöni, koska minulla on vahva kokemus sekä vapaaehtoistyöstä että järjestötyöstä. En voinut olla hymähtämättä todetessani, että juuri työttömyys oli syynä noiden kokemusten karttumiselle.) Työttömyys ei saisi estää meitä olemasta sitä mitä haluamme olla, eikä se myöskään saisi estää meitä tavoittelemasta unelmiamme.

  1. Toivo

Säästin viimeiseksi julistukseni voimallisimman osuuden, joka todistaa, että toivoa on todellakin olemassa. Olen nimittäin aivan vastikään saanut todistaa, että työllistyminen mol.fi –sivuston kautta – ilman suhteita –  on todellakin mahdollista.

 

Koska olen työllistynyt tehtävään, jossa saan myös jatkossa painia päivittäin työttömyyden parissa, jatkan blogikirjoitteluani entiseen verkkaiseen malliin. Julkaisen mielelläni myös muiden ajatuksia työttömyydestä, joita voi lähettää yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Lopuksi vielä kysely siitä, mikä pitää työttömän järjissään.

Kysely nro 10
Työtön, mikä on sinun selviytymisesi salaisuus?