Itsenäisyyspäivän inspiroima väliinputoaja

7.12.2014

Itsenäisyyspäivän aikaan sitä aina pysähtyy ajattelemaan, kuinka hienoa on asua Suomen kaltaisessa demokraattisessa ja jopa melko edistyksellisessä maassa. Itsenäisyyspäivän puheet – ja erityisesti linnan juhlissa haastatellut sotaveteraanit -kirvoittavat joka vuosi mieleeni kuvan nuoresta suomalaismiehestä, joka pakkaa ruisleivän reppuunsa ja astuu rintamalle puolustamaan isänmaataan. Hän on rohkea tietäessään, että taistelee Suomen tulevaisuuden puolesta. Tuohon samaan kiiltokuvamaiseen kuvaan sulautuu myös suomalaisen sisun käsite. Ilman tuota rohkeutta ja sisua emme olisi nyt tässä.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 lopussa kaikista 15 vuotta täyttäneistä jopa 69 % oli suorittanut jonkin peruskoulutuksen jälkeisen tutkinnon. Kansainvälinen yliopistoverkosto Universitas 21 päätyi vuonna 2013 tekemässään selvityksessä siihen, että Suomen korkeakoulutusjärjestelmä on maailman kuudenneksi parasta. Meriittiin on vaikuttanut mm. se, että meillä on asukaslukuun nähden eniten tutkijoita ja kolmanneksi eniten julkaistuja tutkimusartikkeleita. Lähes sata itsenäisyyden ja rauhan vuotta ovat mahdollistaneet sen, että Suomi on voinut edetä monien muiden länsimaiden joukossa kohti kouluttautumisen ja ”sivistyksen” kärkikastia. Tätä edistyskulkua on kuitenkin seurannut tilanne, joka tuntuu itsestä jopa käsittämättömältä: meillä on maailmanlaajuisesti tunnustettu koulutusjärjestelmä, tonnikaupalla teoriaa ja 50 000 akateemista työtöntä. Suomen edistys on perustunut pitkälti päätökseen panostaa koulutukseen sekä rohkeuteen toteuttaa tuota päätöstä edistäviä toimenpiteitä. Sivistyksen ja koulutuksen rakennustyö on vaatinut taloudellisia sijoituksia ja toisaalta sitä kuuluisaa suomalaista sisua, ja se onkin tuottanut tulosta monin tavoin. Viime vuosikymmeninä edistystä suuntaava katse on kuitenkin kohdistettu pääasiassa bruttokansantuotteeseen, jolloin sekä päätökset että toimenpiteet on suunnattu BKT:n kasvattamiseen. Kuuluisa suomalainen rohkeus näyttäytyy yritysten massairtisanomisina ja sisua osoittavat puolestaan loputtomat BKT:n kasvattamiseen tähtäävä uudistukset (mm. vuosikausia valmisteltu sote-uudistus).

Niinpä niin. Itsenäisyyspäivä herätti tänäkin vuonna ristiriitaisia tunteita, koska en ole varma, minkä puolesta ja millä varustuksella maamme edistystaiselua on tarkoitus käydä. Satoja tuhansia suomalaisia odottaa tälläkin hetkellä lähtökäskyä taistelukentille puolustamaan isänmaansa edistyskulkua. Koulutus ja muut tarvittava varustus on hankittu ja valmiina reppuun pakattuna. Lähtökäskyä ei kuitenkaan kuulu. Itsekin avaan päivittäin työvoimatoimiston rekrytointisivut ja tarkastan, joko minut kutsuttaisiin maanedistysjoukkoihin. Useimmiten joudun kuitenkin toteamaan, että maanedistystaistelua käydään pitkälti juorulehtiarsenaalilla ja puhelinmyyjien ammattitaidolla.

Kaksi kiiltokuvamaista hahmoa vilahtaa linnan käytävillä; toisessa seisoo nuori, rohkea suomipoika sarkapuvussaan, ruisleipä taskussaan ja kivääri olallaan. Toisessa on suomalaisen menestysyrityksen toimitusjohtaja mustassa puvussaan, kännykkä korvallaan ja yritystuotannon ulkoistamisasiakirjat salkussaan.

Onnea 97-vuotias Suomi!

Kysely nro 7
Missä ovat avoimet työpaikat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.