Työttömyyden suhteettomuusteoria

20.5.2015

Työttömyys on kaikessa viheliäisyydessään varsin mielenkiintoinen ilmiö ja huomaan käyttäväni suhteettoman paljon aikaa tämän ilmiön tarkasteluun. Havaintojeni mukaan suhteettoman paljon työttömyyden kokemista saattaa kuitenkin johtaa tilaan, joka on alisteinen ns. suhteettomuusteorialle. Tällöin omaan työttömyyteen liittyvät ajatusrakennelmat pyrkivät vääristymään joko oikealle tai vasemmalle – pahimmassa tapauksessa molempiin suuntiin. Kuvaan seuraavaksi vähän tarkemmin, kuinka suhteettomuusteoria toimii.

 

  1. Näet mol.fi –sivustolla mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen ja päätät lähettää työhakemuksen. Työhakemuksen kirjoittamisprosessia varjostaa kuitenkin tieto siitä, samaista työpaikkaa havittelee suhteettoman monta muutakin pätevää työnhakijaa. Niinpä työhakemuksen sisällön tulee olla vakuuttava ja herättää välittömästi työnantajan mielenkiinto. Hakemuksen kirjoittamiseen kuluu suhteettoman paljon aikaa, energiaa ja dynaamisia adjektiiveja.
  2. Olet lähettänyt työhakemuksen sinua kiinnostavaan työpaikkaan ja odotat jonkinlaista yhteydenottoa potentiaaliselta työnantajalta. Odottavan aika tuntuu suhteettoman pitkältä ja lannistumisen tunne kasvaa eksponentiaalisen suhteettomalla nopeudella.
  3. Päätät soittaa potentiaaliselle työnantajalle ja tiedustella työnhakuprosessin etenemisaikataulua. Työnantaja ilmoittaa kohteliaasti, että paikkaan tuli niin ja niin monta ERITTÄIN pätevää hakemusta ja valinta on ERITTÄIN vaikea. Työnantaja lupaa olla sinuun yhteydessä mahdollisimman pian. Puhelun jälkeen olotila on suhteettoman epätoivoinen.
  4. Saat sähköpostitse ilmoituksen, jossa kiitetään mielenkiinnosta työpaikkaa kohtaan ja kerrotaan, ettei valinta tällä(kään) kertaa kohdistunut sinuun. Tunne on joka suuntaan suhteeton.
  5. Edellä lueteltujen vaiheiden jälkeen työnhaku tuntuu suhteettoman turhauttavalta ja omat mahdollisuutesi työpaikan saamiseen suhteettoman pieniltä. Omat taitosi muiden työnhakijoiden rinnalla ovat suhteettoman olemattomat ja sitä myöten oma ihmisarvosi kokee suhteettoman kolauksen.
  6. Tulevaisuudenkuvasi hämärtyy suhteettoman pimeäksi ja mielialasi painuu suhteettoman matalalle.
  7. Ja viimeisenä suhteettomuusteorian suurin vääristymä: Uskot, että työ on ihmisarvosi ja koko elämäsi järjellisyyden perusta. Ilman työtä olet epäonnistunut yrityksessäsi lunastaa paikkasi ihmisenä ja kansalaisena. Ilman työtä et ole mitään.

Nyt, kun olen saanut puhallettua esiin suhteettoman kokoisen ankeuden kuplan, otan esiin julistuksen atraimen ja poksautan sen. Haluan nimittäin muistuttaa, että tässä kaikessa on kysymys ainoastaan ajatusrakennelmista, jotka todellisuudessa ovat varsin suhteellisia. Katsos näin:

  1. Koko työnhakuprosessi on suhteellinen ja myös potentiaalinen työnantajasi on suhteellinen.
  2. Nimittäin useat työntekijävalinnat tehdään suhteiden kautta,
  3. ja perusteet, joiden mukaan työntekijävalintoja tehdään, ovat suhteellisia; sisältäväthän kaikki hakemukset  suhteettoman paljon dynaamisia adjektiiveja.
  4. On myös suhteellista, olisiko juuri kyseinen työpaikka ollut sinulle sopiva tai olisiko se vienyt kohti sitä tulevaisuutta, josta haaveilet.
  5. Vaikka uskot olevasi suhteettoman paljon muita huonompi työnhakija, on myös hyvä muistaa, että suhteettoman monta muutakin työnhakijaa uskoo itsestään samaa.
  6. Niinpä oma olemattomuuden tunteesi on hyvin suhteellista, sillä tosiasiassa taitosi ja vahvuutesi eivät ole tämän prosessin aikana hävinneet mihinkään. Itse asiassa työntekijältä vaadittavat ominaisuudet kuten kärsivällisyys ja pitkäjänteisys ovat jopa vahvistuneet.
  7. Lopuksi on myös hyvä muistaa, että koko käsite ”työtön” on suhteellinen. Se, ettet ole palkkasuhteessa, ei tee sinusta muuta kuin suhteellisen verran muita rahattomamman ihmisen, jolla on suhteettoman paljon enemmän vapaa-aikaa kuin muilla. Työttömyys on todellisuudessa sitä, ettet tee tuolla vapaa-ajallasi mitään.

Niinpä suhteettomuusteoria on uskallettava muuttaa suhteellisuusteoriaksi. Se on ehkä ainoa tapa säilyttää järkensä. On kuitenkin yksi asia, johon voimme soveltaa suhteettomuusteoriaa. Se on ihmisarvo. Ihmisarvo ei riipu mistään eikä kenestäkään, se vain on. Ja juuri tämä ihmisarvon suhteettomuus mahdollistaa sen, että jokaisella meistä on mahdollisuus olla onnellinen. Meistä jokaisella on myös mahdollisuus nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se kunakin hetkenä ilmenee.

Joten: Tervetuloa pitkäjänteisyys ja vapaa-aika.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.